Nettipäiväkirja

torstai 4. syyskuuta

Töissä siivottiin varastoa, josta löytyi muun muassa yksi ylimääräinen sohva. Tytöt saivat sisustusinnostuksen ja onnistuivat vielä myymään idean pomolle, joten nyt mun työhuoneessa on pesty ja imuroitu vuodesohva. Idea lähti oikeastaan siitä, että samalla kun ilmoitus varaston siivouksesta tipahti postilaatikkoon, meidän huoneessa oli seitsemän ihmistä (joista kaksi tekee siellä oikeasti töitä). Ne muut vaan hengasi ja tappeli siitä yhdestä tuolista, joka vieraita varten ennen oli. Ja tuli sohvaa jo testattua työkäytössäkin, siinä on hyvä röhnöttää ja lukea artikkelia.

Tuijotin tänään kaupassa hyvin pitkään jugurttipurkkia, jossa luki selvästi, että parasta ennen 26.8. 2009. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, että naapuripurkeissa luki "vuosilukuna" 1719. Ihan hyvin sattunut tuo purkituksen kellonaika...

alkuun

maanantai 25. elokuuta 2008

Äitin kanssa on menossa laihdutuskisa jouluun asti. Huijasin vähän, hiuksista lähti eilen puolet eli reilu 30 cm pois. Kyllä nämä vieläkin ulottuvat olkapäiden alle, mutta ei enää vyötärön alapuolelle. Olisi pitänyt punnita ne pois lähteneet hiukset, kyllä niitä melkoinen kasa oli.

Viikonloppuna löysin jostain kummasta energiaa ja kaivoin taas esiin Avaruustekniikan erityiskysymysten (syksy 2007) harjoitustehtävät. Jos nyt jaksaisi SAR-tutkakuvien käsittely kiinnostaa niin paljon, että saisi tehtävät rutistettua kasaan, saisi edes jotain opintoja tällekin vuodelle. Ehkä tämä kurssi/lukukausi-vauhti vielä johtaa tutkintoon...

Tuli tänään paperit, että minut on hyväksytty Sodankylän sotilaskotiyhdistykseen sisareksi. Kaikkeen sitä täällä metsän keskellä lupautuu.

alkuun

maanantai 11. elokuuta 2008

Kaikki alkoi ihan viattomasti - ostin kesälomamatkalla Budapestistä käsin kirjotun pöytäliinan. Aluksi katselin niitä sinisenkirjavia, mutta loppujen lopuksi päätin ottaa vihreävalkoisen. Sen seuraksi piti sitten hankkia keittiöön uudet vihreävalkoiset verhot. Keittiössä oli ennestään tummansiniset verhot, jotka päätin laittaa makuuhuoneeseen kesäisten vaaleansinisten tilalle. Samalla ajattelin siirtää makuuhuoneeseen myös tummansinisen seinävaatteen. Ja sitten tuli mieleen, että jos kirjahyllynpätkän siirtää olohuoneeseen, mahtuisi makuuhuoneeseen taas mun isompi ja parempi työpöytä. Ja sängyn voisi sitten kääntää toisinpäin. Ja toisen seinävaatteen siirtää eri paikkaan. Sohvaakin piti siirtää metrillä, että kirjahylly mahtui olohuoneen ainoan ehjän ja tyhjän seinän viereen. Ja hylly piti tietysti tyhjentää ennen siirtoa. Muutamaa tauluakin piti siirtää. Ja vaatelipastoa, jonka myös jaksoin käydä läpi, imuroida ja kerätä kierrätykseen menevät vaatteet pois käyttövaatteiden seasta. Loppujen lopuksi siis otin alas ja pesin kaikki verhoni ja ripustin osan niistä eri paikkoihin, siirsin sänkyä, sohvaa, kirjahyllyä, lipastoa, pienempää hyllyä, sohvapöytää, keinutuolia ja kahta seinävaatetta, vaihdoin työpöydän toiseen ja järjestelin vaatteeni ja kirjahyllyn sisällön. Kaiken tämän tein yhdessä päivässä flunssasta toipuessa, niin että tunnin välein piti istahtaa alas, kun ei enää pysynyt pystyssä. Jos kaiken energian olisi käyttänyt jatko-opiskeluun, olisi yksi kurssi tullut tehtyä helposti.

Olenko sopiva jatko-opiskelijaksi, jos en pysty löytämään yliopiston nettisivuilta tietoa, koska opetus alkaa tänä syksynä?

alkuun

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Kesä loppui heti kun palasin Sodankylään. Ulkona on lämmintä ehkä kymmenen astetta ja sain inhottavan flunssan. Siitä huolimatta olen töissä kirjoittanut hurjasti artikkelia ja ideoita riittää muutenkin. Selvästi kuuden viikon akkujen lataus on tuottanut tulosta.

Heti takaisin tultuani sain siivottua (äitin avustuksella) koko kämpän pitkästä aikaa. Nyt on saunakin pesty, eikä enää ole tassunkuvia ylälauteella. Flunssasta huolimatta energiaa riittää kotiinkin asti, joten nainen päätti ruveta sisustamaan: Vietin eilen ja tänään yhteensä ainakin kolme tuntia katonrajassa vaihtaen keskenään olohuoneen ja makuuhuoneen lamput. Tietysti toinen oli "pikakiinnikkeellä" kiinnitettävää mallia ja toinen ruuvattiin suoraan kattoon, joten piti se kiinnikekin siirtää. Ja makuuhuoneeseen tuli valoa vasta kun kiipeilin saunajakkaran päälle asetellun porrasjakkaran avulla niin ylös, että näin mitä olen tekemässä. Kaikesta huolimatta, tappioita tuli vain yksi pimentynyt halogeenispotti, ja molemmissa huoneissa on nyt enemmän valoa kuin ennen (ehkä johtuu siitä, että samalla vaihdoin toisesta lampusta kaksi palanutta hehkulamppua uusiin...). Makuuhuoneeseenkin pitäisi saada uudet verhot, nyt kun aurinko on kadonnut melkein kokonaan näkyvistä on sääli käyttää pimennysverhoa.

Mitä pitäisi päätellä nykymaailmasta, jos elämän suurimmat tragediat tarjoillaan newsfeedissä viestinä "x is no longer listed as married"?

Ehdin hetken aikaa istua tuolilla ja hörppiä teetä, mutta kohta voisi mennä kylvämään chilejä... Selvästi mun akkulaturi toimii aurinkoenergialla =). Kuinkahan kauan tämä lataus kestää?

Tuli kesälomalla hankittua laatikollinen kirjoja, suurimman osan rahtasin rapakon takaa. Löysin Bostonista ihanan divarin, joka myi scifi-pokkareita neljällä taalalla. Pakko sillä hinnalla ostaa. Ja nahkakantinen "Compete Tales and Poems of Edgar Allan Poe" alle kahdella kympillä... Kirjalista on päivitetty taas, mutta en ole vielä keksinyt keinoa järjestää kirjoja BookDB2:ssa uutuusjärjestykseen.

alkuun

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Eikös suklaassa riippuvuutta aiheuttava aine ole itse asiassa sen mutkan kautta tuottama endorfiini? Ja samaa endorfiinia tulee, jos liikkuu paljon? Voiko siis laskea 1+1 ja todeta, että mun äkillinen halu mennä juoksulenkille johtuu viikon kestäneestä enemmän tai vähemmän hyvin (enimmäkseen vähemmän) toimineesta suklaalakosta? Voisiko jopa olla niin, että päivittäinen suklaa vaihtuisi päivittäiseksi urheiluksi? Yritän jatkaa lenkkeilyä päivittäin, katsotaan miltä peilissä näyttää syksyllä =).

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Elokuvajuhlat onnellisesti ohi. Loppujen lopuksi kävin katsomassa vain Aelitan, Raja 1918:n ja Kolmistaan (+ ennakkona Musta jää), mutta noista Aelita Cleaning Womenin livesäestyksellä oli jo pelkästään aika huippu. Hauskinta siinä oli huomata, että scifi-kuvasto ei ole muuttunut yhtään miksikään 20-luvun jälkeen. Lavasteet olisivat aivan hyvin voineet olla 50- tai 70-luvun scifistä tai nykyisestä B-scifistä. Oikean aikakauden huomasi lähinnä "Toverit! Liittykää yhteen ja perustakaa Marsin sosialististen neuvostotasavaltojen liitto!"-tyyppisistä väliteksteistä. Ensimmäistä kertaa näin, kun filmi palaa puhki kesken esityksen. Harmittavasti jäi filmin katkeilun takia näkemättä juuri se kohta, jossa lennetään Marsiin. Cleaning Womenin äänimaailma oli välillä scifimpää kuin elokuva itse. Toimivaa leffamusiikkia, vaikka en kaikista ratkaisuista ja painotuksista ollutkaan samaa mieltä bändin kanssa.

Sattumalta nuo kolme kotimaista leffaa olivat kaikki kolmiodraamoja. Aika erilaisia tyylejä ja ratkaisuja, eniten pidin Mustasta jäästä, joka piti otteessaan koko ajan (ja boonuksena on osittain kuvattu Otaniemessä). Raja taas oli vähän erilainen sotaelokuva, joka ainakin mulle tuntui realistiselta kuvaukselta sota-ajasta (vaikka siinä ei varsinaisesti sodittukaan).

Tällä kertaa osasin festaripukeutumisen alusta lähtien: kun kerran on kesäkuu ja ollaan Sodankylässä, niin aluspaita, t-paita, fleece ja villapaita (ja vastaavat kerrokset housuja) on juuri sopiva asustus.

Aiheen vaihto: Pakko avautua taas Sonerasta. Lähettivät tänään kirjeen, joka kertoo että "KIINTEÄ LAAJAKAISTANNE SÄILYY TOISTAISEKSI ENNALLAAN". (Kerrankin muuten Soneralta nopeaa toimintaa, sillä kirje on päivätty 16.6.2008, eli tänään.) Luopuvat kaikista "harvaan asuttujen alueiden" kiinteistä laajakaistoista parin vuoden sisällä. "Yhtiö selvittää 2 megabitin tai nopeampien liittymien toteutustapaa", koska "tällä hetkellä langattoman laajakaistan maksiminopeus on 1 megabittiä". Olisin ihan kiusallani heti vaihtanut 2-megaiseni nopeampaan, mutta jo ensimmäisellä Soneran laajakaistasivulla ärsytyskynnykseni ylittyi: "Nopeimmat 24 ja 100 Mbit/s Laajakaista Extra -nopeudet nyt alkaen vain 42,90 €/kk!" Ja minä maksan tuon verran kahdesta megasta. Ärsytyksen hieman laskettua sain haettua tarjotut liittymätyypit, ja yllättäen Sonera myy tänne jopa 24 megaa. Se olisi huiman kallis (55 €/kk), mutta 8-megaisen saisi 18 kk:n määräaikaisella sopimuksella yhteensä samalla hinnalla kuin nykyisen 2-megaisen. Mutta tietysti tämä koskee vain uusia liittymiä, ei nopeuden nostoa. Tuntien Soneran asennus- ja asiakaspalvelun toimivuuden en jaksa lähteä kikkailemaan (eli sulkea nykyistä liittymää ja avata uutta nopeampaa), koska huonolla säkällä eivät saisi sitä toimimaan ennen syyskuuta. Nii, ja ei se langaton laajakaista toimi kyllä alle 1 megabitin nopeuksillakaan: kaverilla ollut se nyt pari kuukautta, ja mihinkään suuntaan ei ole bitti vielä kulkenut. Sen sijaan puhelut ja erilaiset modeemit ja antennit ovat kyllä kulkeneet ahkerasti Soneran asiakaspalveluun ja takaisin, tuloksetta.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Kohta mulla on autogurun maine naapurin pikkupoikien keskuudessa. Tällä kertaa olin korjaamassa kaiutinta autosta kun pojat tulivat viereen ihmettelemään.

Nyt täälläkin on kesä! Ja jos meidän laitoksen tuoreimpaan ennusteeseen on uskomista, tällä viikolla ei edes tule enää pakkasta. Ensimmäiset hyttysetkin ovat saapuneet ja syöneet hyvin. Jostain syystä mun hyttysenkasvatussaavissa parvekkeella ei kuitenkaan ole vielä yhtään kalanruokaa.

perjantai 23. toukokuuta 2008

Yritin taas päästä eroon Sonerasta, tällä kertaa haeskelemalla mokkulaintternetin tarjoajia. Elisalla kuulun edge-alueelle (max 236 kbit/s) kun vähän eteläisempi Sodankylän "keskusta" on täysi 3G (2 Mbit/s). DNA taas ei myy tänne päin kuin edgeä, ja sen alueelle mahtuisin ihan just ja just. Enpä siis taida vieläkään vaihtaa, vaikka huono palvelu, surkea asiakaspalvelu ja 43,99 e/kk ovat aika painavia syitä. Monopoli on kuitenkin vielä isompi syy pysytellä asiakkaana.

Kirppu (auto) sai katsastuksessa huomautuksen toimimattomasta sivuvilkusta. Näppärä naisautoilija tarvitsi mekaanikon apua ennen kuin sai vilkun kuoret irti, mutta sen jälkeen polttimon vaihto oli helppoa. Se vaan ei ruvennut toimimaan vaihdon jälkeenkään. Naisautoilija lainasi siis töistä yleismittarin ja tarkisti, että kyllä sinne lampun kannalle asti jännitteitä tulee. Tässä vaiheessa naapurin pojat ja isänsä tulevat katsomaan kummastuneena, mitä naisautoilija puuhaa parkkipaikalla. Kerron tilanteen, johon mies toteaa, ettei ymmärrä sähköistä mitään. Naisautoilija kertoo tässä vaiheessa olevansa oikein diplomi-insinööri ja että tämähän on helppo homma. Vähän vaan hapettuneita ovat nuo johtimet. Hetken aikaa piti tökkiä ennen kuin lamppu sai kontaktin, mutta sitten kuuluikin useamman miehen suusta "Se toimii!" Ja perään tuli kummastuneita katseita ja toteamuksia, että seuraavan kerran tuovat autonsa minulle huoltoon...

tiistai 29. huhtikuuta 2008

Törmäsin kaupan kassalla tuttuun ja heti sen jälkeen moikkasin toiselle liikenneympyrässä. Tuli sellainen olo, että olen kotiutunut Sodankylään ja että oikeastaan ihan viihdyn täällä. Olo katosi nopeasti, kun jouduin kiertämään neljä eri ruokakauppaa, enkä sittenkään löytänyt kaikkea mitä vappua ja grillikauden avajaisia varten etsin. Tuoretta basilikaa löytyi jopa kahdesta kaupasta, mutta kotimaisia herkkusieniä ei mistään. Kunnon emmental (siis ei mikään kevytversio) oli kova vaatimus, samoin maustamaton kalkkunanpaisti. Yhdestä kaupasta vein kaikki neljä tarjolla ollutta maissintähkää. Puiset varrastikut jäivät vielä puuttumaan, mutta niitä en tajunnutkaan etsiä kuin kahdesta viimeisestä kaupasta.

Kun nyt aloin avautumisen niin jatketaan samalla linjalla: Sonera. Ihmettelin viikonloppuna, kun sähköpostia lähettäessä Thunderbird kysyi salasanaa, vaikka se ei yleensä niin tee. Kaivoin mapista Soneran sopimuksen ja sieltä salasanan, mutta palvelimeen ei saada yhteyttä ja postia ei voi lähettää. Seuraavaksi Soneran sivuille, josta heti löytyikin selitys: "Sähköpostipalvelut -palvelun siirto etenee", ja kestää viikonlopun. Sen olisi vielä jaksanut odottaa, mutta eilen postin lähetys ei vieläkään toiminut. Taas Soneran sivuille, jossa ystävällisesti kerrotaan, että sähköpostin lähetyksessä ollut vika on korjattu, ja kaikki toimii normaalisti. En jaksanut ruveta jonottamaan maksulliseen asiakaspalvelunumeroon, joten yritin laittaa Soneralle palautetta netin kautta. Se kuitenkin vaati kirjautumista Omille sivuille, mikä taas oli oma taistelunsa. Ensimmäisenä pitäisi valita, olenko matkapuhelin-, internet- vai kotipuhelinasiakas, koska käyttäjätunnuksen formaatti on eri. Entäs, jos mulla on sekä matkapuhelin että internet Soneralta? No, kokeilin molempia, mutta millään tunnus-salasanayhdistelmällä ei kirjautuminen onnistunut. Hienointahan tässä on se, että mulla olisi oma lähtevän postin palvelin, mutta kun Soneran liittymissä ei voi käyttää kuin Soneran omaa. Onneksi oma palvelin vastaa nettihärpäkkeen kautta, ja sain sähköpostin lähetettyä. Äsken taas kokeilin sähköpostin lähetystä, mutta vieläkään Soneran palvelin ei vastaa, vaikka "Sähköpostin lähetys toimii nyt normaalisti." Nyt jopa tilasin sitten uuden salasanan Omille sivuille, jos vaikka saisi palautetta annettua. Uusi salasana kilahti kyllä tekstiviestinä, mutta ei sillä päässyt kirjautumaan sivuille ei matkapuhelin- eikä internet-asiakkaana. Seuraavaksi yritin äänestää jaloillani, mutta sekä Elisa, DNA että Saunalahti myivät mun osoitteeseen eioota.

Kännykkä on sentäs toiminut. Hetkeen ei ole töissäkään ollut niitä pimennyksiä, joissa sähköt katkeavat ja sekä kännykät että lankapuhelimet lakkaavat toimimasta. Digitelkkarista ei sitten puhuta, Soneran kaapeliverkko kun tarjoilee kerran illassa "Kanava on salattu tai signaalia ei ole saatavilla"-viestiä, ja muutenkin kuva pysähtelee ja pikselöityy. Pitäisi ehkä muuttaa takaisin etelään, että voisi edes jollain lailla yrittää kilpailuttaa kommunikaatioyhteyksiä.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Sain viikonlopun kunniaksi jonkun ihme energiapiikin ja paitsi että pesin ikkunat ja ravistin matot pihalla, jaksoin myös pestä kylppärin juuriharjalla. Lisäksi siirsin sänkyä, lipastoa ja kirjahyllyä ja istutin paprikan, chilin ja kesäkukkien taimet uusiin purkkeihin. Piti myös käydä ostamassa makuuhuoneen ikkunaan pimennysverho, koska tällä viikolla heräsin joka aamu viiden aikaan, kun aurinko alkoi paistaa ikkunasta sisään. Nii, ja vaihdoin helmalakanan ja sivuverhot tummansinisistä vaaleansinisiin, että on vähän enemmän keväisen näköisiä. Kaiken kaikkiaan siis hirmuisen tuottava viikonloppu. Otin läppärin töistä mukaan viikonlopuksi, mutta en itse asiassa kiinnittänyt siihen huomiota muuten kuin että potkin laukkua pois tieltä imuroidessani. Ehkä ihan hyvä näin.

Lumi sulaa hurjaa vauhtia. Kuulostaa siltä että sataisi, kun koko ajan katolta tippuu vettä. Vapuksi on kerrankin tulossa piknik- ja grillaussää, jopa tänne pohjoiseen!

Otin pari vuotta sitten projektiksi lukea vähintään yhden kirjan kaikilta Nobelin palkinnon saaneilta kirjailijoilta. Projekti meinasi kuolla heti alkuunsa, koska aloitusvuoden 2004 palkinnonsaaja oli Elfriede Jelinek, joka, Nobel-raatia lainatakseni, palkittiin "for her musical flow of voices and countervoices". Kyllä, just sitä se teksti oli, eikä kovin helposti ymmärrettävää. Saksantaitoni ei riittänyt ihan tuon tasoiseen kirjallisuuteen ja siihen aikaan Jelinekiä ei vielä ollut suomennettu, joten luin englanniksi The Piano Teacherin ja Lustin. Näissä vierähti niin pitkään, että oli pakko ottaa kevyempää kirjallisuutta väliin. Jossain vaiheessa luin kuitenkin Gabriel García Márquezia, jonka kirjoihin (Patriarkan syksy ja Muistojeni ilottomat huorat) ihastuin. Nyt hyllyssä olisi vielä Haaksirikkoisen tarina odottamassa. Taas välissä on tullut luettua paljon muuta, viimeksi Lempi Jääskeläisen Helena Weckroothin tytär, mutta nyt kaivoin vuoden 2002 nobelistin Imre Kertészin Lopetuksen esiin. Hyllystä löytyisi vielä Laxness, Buck, Galsworthy, Pontoppidan ja Kipling, joista Kiplingiä ja Laxnessiä olen itse asiassa lukenutkin ennen projektin aloittamista, mutta niitä ei lasketa. Saa nähdä, saanko koskaan projektia päätökseen, uusia nobelisteja tulee kuitenkin yksi vuodessa, ja viidessä vuodessa olen päässyt kolmanteen asti...

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Eilen lumitutkijan elämä tuntui taas vaihteeksi ihan mukavalta: oli muutama aste lämmintä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lunta kaivoi ihan mielellään toppahousuissa ja t-paidassa. Yhtään ei haitannut edes se, että upposin kyynärpäitä myöten hankeen, aurinko lämmitti ja kuivatti nopeasti.

Olen taas jumittunut Civilization IV:een. Pitäisi ehkä tehdä iltaisin jotain muutakin kuin vain pelata päivästä toiseen satunnaisella kansalla fraktaalikartalla.

torstai 17. huhtikuuta 2008

Kyllä taas globalisaatio haittaa pienen ihmisen elämää. Yritin ostaa paikallisesta Seppälästä farkkuja, mutta eihän siellä ollut tarjolla kuin caprihousuja. Ja ulkona on 90 cm lunta! Capreja pystyy täällä käyttämään ehkä heinä-elokuussa, yhteensä kuukauden verran. Tuli tänään myös toinenkin muistutus Suomen laajuudesta: Sami repesi nauruun, kun sanoin laittavani auton lämmitykseen. Kuulemma etelässä toistakymmentä astetta lämmintä... Ei täällä, tiet olivat sentään päivän aikana suurin piirtein kuoriutuneet sohjokerroksen alta.

Tilleissä on jo 10 cm korkeita varsia. Chilitkin ponnistelevat samoissa mitoissa ja muut yrtit seuraavat kovasti perässä. Toivottavasti ne saisi pihalle jo parin kuukauden päästä. Koskahan opin vuoden kierrossa Sodankylän aikatauluihin?

Töissä oli taas sellainen päivä, että mikään ei toiminut. Ei mittalaitteet, firman luottokortit, IGARSSiin ilmoittautuminen, projektihakemukset, Matlab-koodaus, mikään. Teekin oli liian vahvaa. Ja puhelin meinaa hajota. Seuraavaksi hajoaa pää.

Jihaa, Galactican seuraava kausi on pyörähtänyt käyntiin. Kun vaan tulisi äkkiä kauppoihin asti.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Paras kevätsesonki menossa, eli pieni lumitutkija on viettänyt ahkerasti aikaa maastossa kaivaen kuoppia, kuvaten lumikiteitä ja punniten lunta. Viikossa tuli tehtyä kaksi päivää ylitöitä. Kaiken päätteeksi sain kunnon flunssan, eli maastohommilta välttyy ainakin loppuviikoksi =).

Adoptoin Englantiin muuttaneelta työkaverilta kaikki viherkasvit: kaksi isoa saniaista, puolitoistametrisen traakkipuun, toisen epämääräisen puolitoistametrisen kasvin ja kolme pientä madagascarinpalmua. Tähän asti olen saanut saniaiset pysymään suurin piirtein hengissä, kun ruiskutan melkein joka päivä niiden lehtiä vedellä. Yrittävät kovasti kuivua, vaikka akvaarioiden ansiosta ilmankosteus on sentään 40 %.

Pääsiäisenä myös innostuin taas kesästä, ja kylvin kaksikymmentä purkillista yrttejä, kesäkukkia ja paprikan kaltaisia tuotteita. Saa nähdä, kuinka sinappikaali (siis rucola) pärjää Sodankylän kesässä. Viime kesänä tomaatit ainakin jäivät 15-senttisiksi. Onneksi on akvaariovalo, jonka alla näitä kasvattaa.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Täällä taas pitkästä aikaa. Kotiuduin juuri Englannista, missä vietin viikon Euroopan keskipitkän aikavälin sääennustekeskuksessa ECMWF:ssä. Eivät kyllä ainakaan paikan päälle osanneet ennustaa säätä, sillä sateet menivät yleensä pieleen. Onneksi lähinnä niin päin, että kun ennustivat sateista niin olikin vain pilvistä. Poikkeuksen teki tietysti perjantai, eli ainoa päivä jolloin ehti käydä Lontoossa: ennuste kuivaa, todellisuus sateista ja tuulista. Olisi ehkä kannattanut investoida 10 puntaa ECMWF:n sateenvarjoon.

Koulutuksen lisäksi reissusta jäi käteen 75 punnalla kirjoja: Howardia, Bradburyä, Burroughsia, Moorcockia, Gaimania. Ehdoton aarre oli 925-sivuinen The Complete Chronicles of Conan, hyvänä kakkosena Burroughsin kolme ensimmäistä Mars-kirjaa yksissä kansissa. Piccadillyn Waterstone's oli mahtava paikka, kolmessa vartissa ehdin kiertää alle puolet yhdestä kerroksesta. Pieni hätä tuli siinä vaiheessa, kun takaisin tullessa Finnair hukkasi matkalaukun, johon kaikki aarteet oli pakattu. Onneksi se tuli perille päivän myöhässä... Kirjalista päivitetty, sisältää nyt taas uudet hankinnat.

[Etusivu][Vieraskirja][Päiväkirja][Linkit][Anna][Höpö][Akvaario][Kirjasto]